Miksi tänä vuonna ei voi jouluttaa ihan täysillä?

Yleensä minulla on tässä vaiheessa jo jouluverhot ja -tähdet ikkunoissa, joulutyynynpäälliset esillä, hyasintteja tuomassa tuoksua... Tänä vuonna jouluni tulee olemaan huomattavasti hillitympi. Mutta miksi?

Syy on yksinkertainen: taloni on myynnissä, ja esittelyjä varten olen minimoinut kaiken esillä olevan tavaran, jotta huoneet eivät näytä niin ahtailta.

Miksikö ihana taloni on myynnissä? Olen tehnyt tarjouksen toisesta talosta, johon saisin hevoseni omaan pihaan. Olen etsinyt tällaista taloa jo lähes vuoden, ja nyt kun se tuli vastaan, oli pakko tarttua tilaisuuteen. Ostotarjoukseni on hyväksytty, mutta se oli ehdollinen: jos en saa omaa taloani myytyä helmikuun loppuun mennessä, uudestakaan ei tule kauppaa. Tai no, uudesta ja uudesta; tuleva (toivottavasti) taloni on nykyistä vielä hieman vanhempi.

Joulua aion kyllä laittaa tänäkin vuonna, mutta hieman maltillisemmin. Talossani on ollut jo muutama esittely ja niitä jatketaan niin kauan, kun kiinnostusta on. On todella haikeaa lähteä nykyisestä talostani, sillä rakastan sitä niin. Olen remontoinut sitä rakkaudella ja viihtynyt todella hyvin. Talossani on syntynyt lukuisia ihania muistoja. Joku saa tästä niin ihanan kodin!

Tässä vähän muistoja menneiden vuosien joulueleganssista:

Tänä vuonna ainakin jouluverhot ovat vaaleasävyisemmät, jotta huoneisiin pääsisi mahdollisimman paljon luonnonvaloa. Siis niin paljon, kun sitä näin marras-joulukuun taitteessa on tarjolla...

 Vaikka tuntuukin todella haikealta, on sitten uudessa kodissa myös kivoja juttuja joulua ajatellen (ja toki muutenkin). Aattoaamu alkaa sillä, että saan hipsiä talliin ruokkimaan hevosia ja aattoilta päättyy siihen, kun kuuntelen tallissa hevosten tyytyväistä rouskutusta. Glögit voi nauttia suurella kuistilla ja joulusauna saunotaan tunnelmallisessa pihasaunassa.

Aika menee niin nopeasti, että sunnuntainahan on jo joulukuu! Korkea aika siis laittaa vähän, siis vähän, joulua esille. Ihanaa loppuviikkoa kaikille!