tiistai 17. joulukuuta 2019

Keittiön uudet jouluverhot

Huomasin, että nämä olivat jääneet kokonaan esittelemättä! Keittiössä on siis myös uudet jouluverhot, sillä halusin sinnekin asuntonäyttöjä ajatellen vähän vaaleamman sävyiset jouluverhot kuin aikaisemmin.




Tämäkin veikeän tonttulakkikuvioinen kangas on Eurokankaasta, ja nämäkin verhot on ommellut äitini.

Uhkaavasti näyttää siltä, että ainakin meille Kanta-Hämeeseen tulee musta joulu. Se kyllä totisesti latistaa joulutunnelmaa, mutta minkäs teet.

Jouluaattoon on enää viikko, ja tuntuu, että omat jouluvalmisteluni ovat vielä ihan vaiheessa! Onko muilla jo hyvällä mallilla?

torstai 12. joulukuuta 2019

Jollei jouluna ole lunta, voiko Joulupukki tullakaan?

Onneksi ainakin amerikkalaistyylinen joulupukki lentää poroineen. Näyttää nimittäin siltä, että Etelä-Suomi saattaa saada tänä vuonna mustan joulun.


Lämpötilat sahaavat jatkuvasti nollan kumpaakin puolta. Toissapäivänä satoi lunta, eilen räntää ja tänään vettä. Kaikista eniten harmittaa vesisade, sillä silloin, kun sataa vettä, on niin harmaata. Ja pimeää. Tuntuu, että vesisade imee sen vähänkin päivänvalon ja päivä ei valkene lainkaan.

Vaikka säätila ei teekään joulua, niin tuntuu silti, että on paljon vaikeampaa päästä joulutunnelmaan ilman lunta!

Niinä päivinä, kun on lunta, fiilis on ollut ihan eri! Tuntuu että jaksaakin paljon paremmin, kun on niin paljon valoisampaa!

Kiire on leimannut pitkälti tätäkin joulua, syyn voit lukea täältä. Toivottavasti ensi viikolla alkaisi hellittää, jotta voisi alkaa rauhoittua joulun viettoon!

Jouluhan tulee onneksi, vaikkei kaikkea ehtisikään tekemään.

Kuva toissa joululta.

Ja se tulee ilman luntakin!


 



perjantai 6. joulukuuta 2019

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Monelle itsenäisyyspäivä tarkoittaa vain ylimääräistä vapaata sekä mahdollisuutta katsoa Linnan juhlia ja ihmetellä niiden pukuloistoa. Toki se merkitsee minullekin näitä asioita, mutta myös muita. Olen ennen kaikkea kiitollinen. Kiitollinen siitä, että meillä on Suomi. Siitä, että jotkut ovat uhranneet kaiken sen vuoksi, että kaunis maammesäilyttäisi itsenäisyytensä.

 Asun perin juurin suomalaisessa asumuksessa, rintamamiestalossa. Ne ovat taloja, joihin asutettiin sodan jälkeen se 11 % Suomen väestöstä, jotka jäivät asunnottomiksi luovutetun alueen myötä.

Vaikka nykyinen rakennustapa ei pidäkään rintamamiestaloa tarpeeksi energiatehokkaana, on se mielestäni nerokas keksintö. Hengittävä talo, jossa on painovoimainen ilmanvaihto ja jossa kaikki kosteus pääsee kuivumaan. Sellaisiahan ei saa enää edes tehdä!

Minulla on myös hevonen, joka edustaa rotua, jollaista ei ole missään muualla maailmassa. Suomenhevonen!
Stellan esi-isät ovat taistelleet isiemme, isoisiemme, veljiemme, puolisoidemme ja rakkaidemme kanssa rintamalla, auttaneet lottia. Kaatuneet puolestamme.

Hyvää itsenäisyyspäivää!


tiistai 3. joulukuuta 2019

Joulupöydän jälkiruoka: Raikas Marianne-jäädyke

Meillä joulupöytään kuuluu perinteisesti jälkiruoaksi Marianne-jäädyke. Se on ihanan raikas ja "kevyt" jälkiruoka ja maistuu vielä kaiken sen jouluruoan mättämisen jälkeen.

Marianne-jäädyke

Ainekset:

2 dl kuohukermaa
2 munaa
2 rkl sokeria
100-200 g Marianne-karkkeja rouhittuna tai Marianne Crushia

Tee näin:

Vatkaa vaahdoksi kerma ja 1 rkl sokeria. Vatkaa sitten toisessa astiassa vaahdoksi munat ja 1 rkl sokeria.Yhdistä sitten vaahdot ja sekoita niiden joukkoon Marianne-rouhe. Kaada seos jäädykevuokaan ja laita pakastimeen muutamaksi tunniksi tai yön yli. Nosta huoneenlämpöön sulamaan hetkeksi ennen tarjoilua, jotta jäädyke lähtee helpommin irti vuoasta.

Aikaisemmin olen tehnyt jäädykkeen aina isoon jäädykevuokaan, mutta sittemmin totesin helpommaksi tehdä sen noihin kuvassa näkyviin silikonisiin lumihiutalemuotteihin, jolloin sitä voi ottaa kerralla sulamaan sen verran, kun on syöjiäkin. Jostain syystä kaikilla tuppaa olemaan ähky joulupöydässä jo jälkiruoan aikaan ja on vaarana, että osa tästä ihanasta jäädykkeestä menee hukkaan! Toki jos joulupöydässä on iso joukko, tulee jäädyke varmasti syödyksi, sillä tämä on IHANAA!

Jäädykkeeseen voi Mariannen sijasta laittaa myös vaikkapa piparkakkua tai marjoja, vain mielikuvitus on rajana! Jäädyke sopii juhlapöydän kruunuksi muinakin pyhinä.

sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Joulukuu on vihdoin täällä! Sen kunniaksi: Uudet jouluverhot

 Vihdoin se on täällä, joulukuu! The most wonderful time of the year!

Viime postauksessa kirjoittelinkin, että kotini on myynnissä ja siksi joulun värimaailma tulee olemaan tänä vuonna vähän hillitympi. Halusin olohuoneeseen vähän vaaleamman sävyiset verhot, joten ostin Eurokankaasta kangasta ja äiti ompeli minulle uudet jouluverhot.

Kangas oli suhteellisen edullista, 9,90 euroa metriltä, mutta siltikin neljään verhoon upposi ihan mukavasti (93 e) rahaa.

Mutta verhoista tuli todella kauniit, joten ei mennyt hukkaan se raha!

Luulen, että laitan tänä vuonna olohuoneen ikkunaan vaaleasävyisen tähden, joka minulla on aikaisemmin ollut keittiössä. Se sopii näiden verhojen väreihin paremmin.

Nyt olohuone huutaa mielestäni vielä jotain joulunpunaista näiden verhojen kaveriksi! Täytyy kaivella kätköistä jo joulutyynyjä.

Makuuhuoneenkin värimaailma on tänä jouluna hillitty, mutta sinne olen kaivanut esiin jo punaiset tyynyt.


Mitä tykkäätte? Onko vaalea joulu sinun mieleesi?



keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Miksi tänä vuonna ei voi jouluttaa ihan täysillä?

Yleensä minulla on tässä vaiheessa jo jouluverhot ja -tähdet ikkunoissa, joulutyynynpäälliset esillä, hyasintteja tuomassa tuoksua... Tänä vuonna jouluni tulee olemaan huomattavasti hillitympi. Mutta miksi?

Syy on yksinkertainen: taloni on myynnissä, ja esittelyjä varten olen minimoinut kaiken esillä olevan tavaran, jotta huoneet eivät näytä niin ahtailta.

Miksikö ihana taloni on myynnissä? Olen tehnyt tarjouksen toisesta talosta, johon saisin hevoseni omaan pihaan. Olen etsinyt tällaista taloa jo lähes vuoden, ja nyt kun se tuli vastaan, oli pakko tarttua tilaisuuteen. Ostotarjoukseni on hyväksytty, mutta se oli ehdollinen: jos en saa omaa taloani myytyä helmikuun loppuun mennessä, uudestakaan ei tule kauppaa. Tai no, uudesta ja uudesta; tuleva (toivottavasti) taloni on nykyistä vielä hieman vanhempi.

Joulua aion kyllä laittaa tänäkin vuonna, mutta hieman maltillisemmin. Talossani on ollut jo muutama esittely ja niitä jatketaan niin kauan, kun kiinnostusta on. On todella haikeaa lähteä nykyisestä talostani, sillä rakastan sitä niin. Olen remontoinut sitä rakkaudella ja viihtynyt todella hyvin. Talossani on syntynyt lukuisia ihania muistoja. Joku saa tästä niin ihanan kodin!

Tässä vähän muistoja menneiden vuosien joulueleganssista:











Tänä vuonna ainakin jouluverhot ovat vaaleasävyisemmät, jotta huoneisiin pääsisi mahdollisimman paljon luonnonvaloa. Siis niin paljon, kun sitä näin marras-joulukuun taitteessa on tarjolla...



 Vaikka tuntuukin todella haikealta, on sitten uudessa kodissa myös kivoja juttuja joulua ajatellen (ja toki muutenkin). Aattoaamu alkaa sillä, että saan hipsiä talliin ruokkimaan hevosia ja aattoilta päättyy siihen, kun kuuntelen tallissa hevosten tyytyväistä rouskutusta. Glögit voi nauttia suurella kuistilla ja joulusauna saunotaan tunnelmallisessa pihasaunassa.

Aika menee niin nopeasti, että sunnuntainahan on jo joulukuu! Korkea aika siis laittaa vähän, siis vähän, joulua esille. Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

tiistai 19. marraskuuta 2019

Se joulupöydän paras saaristolaisleipä

Omasta mielestäni joulupöydän kruunaa ihana siirappinen saaristolaisleipä. Saaristolaisleipä on myös ihana lahja tai pieni joulunajan tuominen. Tekeminen on helppoa, vaikka taikinan kohottaminen ja leivän paistaminen viekin aikaa.



Saaristolaisleipä

3 kpl

1 l appelsiinimehua
2 pkt (á 50 g) hiivaa
3 dl ruisjauhoja
3 dl tuoppimaltaita
3 dl kauraleseitä
3 dl siirappia
1 rkl suolaa
11–12 dl hiivaleipäjauhoja

leivän voiteluun:
1 rkl siirappia
3 rkl vettä

Liuota hiiva tilkkaan lämmitettyä mehua.

Sekoita hiivaliemi ja kaikki muut aineet loppumehuun. Käytä isoa kulhoa, sillä taikina on melko löysää ja kuplii noustessaan.

Anna kohota noin 1 ½ tuntia.
Voitele leipävuoat.

Jaa taikina kolmeen reilun litran vetoiseen leipävuokaan.
Paista 175 asteessa uunin alimmalla ritilätasolla 1,5 - 2 tuntia.

Voitele paiston loppuvaiheessa leivät siirappi-vesiseoksella muutamaan kertaan.

Kumoa ja jäähdytä liinan alla.
Parhaimmillaan leipä on seistyään viileässä kahdesta kolmeen päivään.



Tämä leipä on niin herkullista ja vie kielen mennessään! Sen päälle sopii hyvin kala, mutta se toimii erinomaisen hyvin myös pelkän voin kanssa. Nam!